Joogamatolla kirjoja, hedelmäsalaatti, käsipainot, joogavyö, joogatiiliä, palava kynttilä, lehtiö ja kynä. Toisen käsipainon päällä kipsienkeli, toisen päällä mansikka.
Keho / Mieli / Ravinto

Raaka todellisuus, elävä ravinto

Lomalta paluu. Se tämän laukaisi. Pakonomaisen tarpeen suoltaa paniikkinsa blogi-tekstiksi. Miljoonasti anteeksi. Ihan viattomiahan te olette. Jos nyt kukaan on viaton. Tai, ei tietty viallinenkaan. No niin.

Lyhyesti: Jos mieli, keho ja ruokavalio ovat hakoteillä, eikä unirentoutuskaan auta, minkä mahtaa naisparka. Takana on kuitenkin virkistävä ja aktiivinen sporttiloma. Eli yritetty on. Purjehdushan on urheilua, eikö? Monia lihaksia tulee treenattua, kun siirtyy paapuurin penkiltä styyrpuurin penkille istumaan ja päinvastoin, aina sen mukaan, miten kapteeni ruoria kääntää. (Hänelläkin käsivarsissa varmasti riittää ytyä viiden viikon kääntelyn jälkeen.) Terveelliset ateriat grilleillä ja satamien ravintoloissa. Terveysvaikutteisia juomia auringonlaskussa. Vakaat liikunta-aikomukset (kuminauhat ja joogamatto takakajuutassa). Meditointia aamuin, illoin tai ainakin kerran matkan aikana. Syvää sisäänhengitystä ja varovaista uloshengitystä – etteivät veneilyhousut repeä. Ja loman loppua kohden takaraivossa kasvava tietoisuus siitä, että kohta tämä sporttielämä loppuu, tulee syksy, marraskuu ja kaamosahminta.

Joten tässä olen. Avoimena kaikenlaisille uusille asioille, jotka voisivat kohottaa hyvinvointia. Ja vanhoille asioille! Joskus… no, noin kolmekymmentä vuotta sitten kiinnostuin elävästä ravinnosta. Nykyisin taidetaan puhua raakaravinnosta (googlettaa), kyllä, tai molemmista. Stop tykkänään! Vaikka monilla muilla sivuilla näytään käyttävän sanoja synonyymeinä, Elävä raakaravinto ry kertoo, että eri asioista on kysymys. Esim. manteli sellaisenaan on raakaravintoa ja idätettynä elävää ravintoa.

Oli miten oli, vuonna pohjakivi idätin, tein jyväjuomaa ja tuorepuuroja. Olin varma siitä, että ravinto on avain terveyteen ja hyvinvointiin. Kaikuja niistä ajoista ropisee vielä silloin tällöin keittiössä siivilään. Tai siis mung-papuja. Lapsenlapsilleni kerroin, että elän 120-vuotiaaksi, koska syön ituja. Nuorempi katsoi minua puntaroivasti ja maisteli ituja varmuuden vuoksi. Vanhempi totesi tulevansa hautajaisiini sitten, kun olisin 120-vuotias, aikaisempia peijaisia hän ei noteeraisi. Jokin asia on kohdillaan. Hyvinvointia aivan varmasti boostaavat nokkelat ja hilpeät lapsenlapset. (Yli satavuotiaana voin tarjota ituja lapsenlapsenlapsenlapsenlapsille?)

Ehkä kaikkein tärkein osa-alue hyvinvoinnin kannalta onkin mieli. Sen treenaamisesta puhutaan vähemmän kuin lihasten – mutta onneksi kuitenkin puhutaan. Ja tässähän meillä on loistava paikka puhua lisää. Aihe on haastava. Lunki mielenlaatu edistää hyvinvointia ja pitkäikäisyyttä, mutta kun otsanauha töissä tai kotona kiristyy, riittämättömyys piinaa ja turhuuden tunne nakertaa – varsinkin unettomina öinä kello kolmen aikaan – miten semmoiseen lunkiuteen oikein pääsee?

Ja vielä kolmas haasteellinen kysymys: Jos se kehokin lihaksineen, rankoineen, nivelineen on jollakin tapaa oleellinen hyvinvoinnin kannalta, lasketaanko kuntosalin ohi hiipiminen liikunnaksi?

Kuten huomaatte, ituhippimummolla on paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia. Siksi tämä blogi. Kuulin mielenkiintoisen ohjeen, jonka mukaan kannattaa tehdä projektistaan mahdollisimman julkinen, oli sitten kyse ravinnosta, liikunnasta tai henkisistä asioista. Silloin polulta ei kehtaa livetä. Tottelin oitis ja tilasin tämän blogin domainin. Toista ohjetta en sitten totellutkaan. Sen mukaan kannattaisi laittaa ojennukseen yksi asia kerrallaan. Koska olen vakaasti sitä mieltä, ettei elämässä tarvitse valita, vaan kaiken voi saada, aion raportoida seikkailuistani näillä kaikilla kolmella osa-alueella. Eikä ehkä tarvitse sanoakaan, mutta: Olen äärettömän kiitollinen kaikista mahdollisista kommenteista, vinkeistä ja vertaistuesta!

Espoossa, ihan vähän jälkeen kesäloman
Peppi Ituhippi

Comments

Visulahti
elokuu 18, 2019 at 11:14 am

Hyvä ituhippimummo! Mä voin vinkata kaikille avoimia meditaatioita!



    admin
    elokuu 18, 2019 at 12:48 pm

    Hienoa, Visulahti!! Niistä on iloa molemmille 🙂 blogin lukijoille. Kirjoittelen tänne kyllä pikapuolin lisää sisältöä. Toivottavasti tämä hyödyttäisi muitakin parannuksentekijöitä.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *