Keho / Mieli

Tutuhippimummo

Olin balettijumpassa. Tämä oli pakko töräyttää heti alkajaisiksi, että sen sai mielen päältä. Nyt on nimittäin totaalisesti menty oudoille vesille. Vieraan valtakunnan alueelle. Epämukavuusalueelle – jota konsultit kuulemma nykyisin kutsuvat lähikehitysalueeksi.

Kyseessä oli vahinko. Työpaikan maanantaijumpan ohjelma oli kyllä laitettu intraan, mutta en ollut hoksannut käydä katsomassa. Ohjelmalla tarkoitamme luetteloa siitä, millaista jumppaa minäkin maanantaina harrastetaan. Ohjaajamme on ihmeellisen monipuolinen.

Minä olin ihmeellisen hämilläni. Tässä oli nyt lomittain ja päällekkäin kaksi outoa asiaa. Koululiikunta-ajoilta minulle on jäänyt vastenmielisyys ryhmäliikuntaa kohtaan ylipäätään. En ollut se notkein, ketterin ja koordinaatiokykyisin, ja opettajakin kertoi mielipiteensä taipumuksistani suoranlaisesti luokkatovereiden kuullen. Olin oikein lupaava kuulantyöntäjä kyllä – jopa siinä määrin, että ostin viikkorahoillani hienon sinisen kuulan, jota pukkailin kotipihalla. Sellaista ballerina-askellusta. Ja pituushypyssäkin hämmästytin opettajan positiivisesti. Mutta ryhmäliikunta. Sille on syynsä, että vielä nykyisinkin tanssin vain yksinäisyydessä nettimusiikin tahtiin. Enkä muuten silloinkaan balettia.

Poikkeuksen ovat tehneet työpaikan jumpparyhmät. Näitä olen uskaltanut kokeilla, koska meillä on töissä ihanaa porukkaa. Heidän kanssaan olen jopa ollut järjestämässä jumppavartteja keskelle työpäivää. Välillä niissä varteissa meditoitiinkin, ja pari kertaa uskaltauduin jopa ohjaamaan taukomeditaation.

Kaikenlaisilla kehitysalueilla on siis taaperrettu. Mutta että balettijumpassa!

En tunnu nyt pääsevän oikein eteenpäin. Varsinaisessa tilanteessa teki mieli lähteä taaksepäin. Uukkari oli todella lähellä. Mutta sitten muistin tämän hyvinvointiprojektin. Tarkoitushan on nimenomaan etsiä erilaisia väyliä hyvin voimiseen; kokeilla monenlaisia fyysisiä ja henkisiä teitä; olla utelias. Millainen tutkimusmatkailija tekisi uukkarin ensimmäisessä ylämäessä?

Nielaisin, riisuin päällimmäisen paidan (olin myös unohtanut ottaa töihin mukaan erilliset jumppavaatteet), tartuin balettitangon virkaa toimittavaan tuolin selkänojaan ja tein, öh, plien?

Täytyy myöntää, että koko tunnin ajan hihitytti. Mutta sehän oli oikeastaan loistavaa! Itkettänyt ei yhtään! Ja balettijumppa tuntui kropassa! Turhaan ei kierrelty jalkoja auki. Sitä paitsi tempo oli entiselle kuulaballerinalle paljon sopivampi kuin vaikkapa lattaritansseissa. Pysyin jopa välillä mukana sarjoissa.

Kyseessä oli Fysiobaletti™ , ohjaajamme itse kehittämä terveysliikuntamuoto, joka pohjautuu baletin tankoharjoituksiin. Kun myöhemmin löysin ohjelman intrasta, saatoin lukea: ”Fysiobaletti kohentaa ryhtiä, lisää asennon ja liikkeen hallintaa, vahvistaa etenkin pohkeita, reisiä, pakaroita sekä keskivartaloa ja on monipuolista liikkuvuusharjoittelua lonkille, nilkoille ja jalkaterille. Tunnille osallistuminen ei edellytä tanssitaustaa.”

Ja minulla sentään oli yksintanssitaustaa monen vuosikymmenen ajalta.

Koetun perusteella suosittelisin kaikkia menemään lähikehitysalueille. Sinne vain, hopi hopi! Työskentelevä jalka liukuu haluttuun suuntaan ja tukijalka seuraa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *