Keho / Mieli

Ennen oli lamput lamppuja

Nyt ollaan jännän äärellä. Kahden jännän. On ihan ensimmäinen paastoaamu; pellavansiemenet ja sennatee harjoittavat salaista magiaansa putkistossa – ja lopputulosta odotellessa minä puolestani teen valotaikoja.

Kyllä taas saa olla ihmeissään high techin äärellä. Ennen kirkasvalolamput oli lamppuja ja mummot rautaa… Nyt kirkasvalolamput ovat luurilla käytettäviä laseja. Sovelluskauppaan vain lataamaan, sitten rekisteröitymään ja ohjelmaa valitsemaan.

On tietty perinteisiäkin lamppuja vielä. Mutta kehityksellä on syynsä. Nykymummot eivät ehdi istua aamulla puolta tuntia pöydän ääressä. Lehtikin plärätään kännykästä työmatkalla – somepäivitysten tsekkaamisen jälkeen. No, on muitakin syitä, jotka puoltavat laseja. Taloudessa saattaa asua henkilö, joka ei halua kirkasta loistetta silmiinsä kömpiessään unenpöpperöisinä makuuhuoneen pimennosta. Tai ei halua aamuisin herätä makuuhuoneessa valoon, joka vähitellen voimistuu. Ja linnunlauluun.

Kaamosangstin torjunta oli yksi mielessä pyörinyt asia, kun päätin lähteä jahtaamaan kadonnutta hyvinvointia. Todella moni meistä kärsii pitkästä pimeästä ajasta. Se ei ole ihme maassa, jossa liu’utaan harmauteen, hämärään ja pimeään kuukausiksi. Vuoden pimeimpänä hetkenä päiväaika kestää etelässä kuusi, Jyväskylän korkeudella viisi ja Rovaniemen leveysasteilla reilut kaksi tuntia. Napapiirin pohjoispuolella päivää ei ole. Piste.

Vain yksi prosetti suomalaisista kärsii vaikeasta kaamosmasennuksesta, mutta eriasteisia oireiluja on 85 – 90 %:lla. Teille 10 %:lle, joilla niitä ei ole, tiedoksi: Mieliala menee alamäkeen. Ihmisten tekemiset ja sanomiset alkavat nakertaa. Hittoon kaikki ihmiset. Mitä taas söisi; missä on sipsipussi ja suklaa? Otan siiderin. Uni ei tule. Jaa on aamu, en kyllä nouse.

Minulla oli muinoin kirkasvalolamppu, töpselimalli. Kun säännöllisesti istuin aamuisin riittävän lähellä lamppua puolen tunnin verran, elämä sujui paremmin. Mutta sitten lamppu särkyi muutossa, enkä vain jotenkin tullut ostaneeksi uutta. Kun ei kuulu siihen vaikeasta masennuksesta kärsivään prosenttiin, jää helposti vain kärvistelemään, eikä tee asialle mitään. Ja kun pimeyteen tosiaan liu’utaan vähitellen, ansaan joutumista ei tavallaan huomaa. Keväällä, noin maaliskuussa, aina tajuntaani tärähtää: se on ohi. Kuin olisi päässyt kellarivankilasta vapauteen tai tullut pitkästä tunnelista ulos.

Päätin, että tulevana talvena olisi toisin. Ja löysin kummitusmaiset, kännykällä operoitavat lasit netistä. Jos pimeys riivaa teitä, kokeilkaa ihmeessä kirkasvaloa. Kannattaa tehdä lamppuvertailuja ja miettiä, mikä itsellä käytännössä toimii. Raportoin lasien vaikutuksesta tuonnempana. Käyttöohjeen mukaan 1-2 viikon päivittäinen käyttö auttaa voimaan paremmin seuraavat 1-3 viikkoa. Laseja voi käyttää myös läpi pimeän kauden esim. 3-5 kertaa viikossa. Työaamulasit?

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *