Kerrostalon ala-aula
Mieli / Ravinto / Yhteisö

Jos tehtäisiinkin yhdessä

Voisimmeko paremmin, jos eläisimme yhteisöllisemmin? Kävin ystäväni kanssa viime talvena Ghanassa: omatoimimatkalla tämän tuttavien luona Ghanan sydänmailla – ja kaikki oli kovin toisin kuin täällä. Ehkä koskettavinta oli se, että kun ruokailimme lukuisilla kotipihoilla, kaikki tuntuivat olevan toistensa veljiä ja sisaria. Kylän lapset kulkivat laumoina; isomat pitivät ihanasti huolta pienemmistä. Asioita tehtiin yhdessä.

Ulkona eläminen varmasti osaltaan edistää yhteisöllisyyttä. Kotien sisätilat tuntuivat olevan lähinnä nukkumista varten, Ruokailujen ja yhdessäolon lisäksi myös ammatteja harjoitettiin enimmäkseen ulkosalla. Täällä pohjoisen talven pimeydessä ja kylmyydessä oman asunnon lämpöön eristäytyminen taas on melko ymmärrettävä seuraus.

Mutta entä jos tietoisesti päättäisimme lisätä yhdessä tekemistä täälläkin? Asun kerrostalossa, jossa omien majojen lisäksi on myös yhteisiä tiloja, mutta niitä käytetään harmillisen vähän. Joulujuhlan vietämme ala-aulassa ja kirjastohuoneessa, muut aktiviteetit ovat harvassa. Vuosia sitten lietsoin väen mukaan kesäkauden päättäjäisiin, eräänlaiseen elojuhlaan; ja yksi naapureista innostui vetämään käsityökerhoa tovin kirjastohuoneessa. Myös tilojen juhlakoristelua harrastettiin muinoin.

Kesän lopussa näitä yhteisöasioita miettiessäni muistin, että kierrätysviikonloppu sai joskus osakseen suosiota. Sen järjestäminen ei edes vaatinut paljon ponnisteluja. Vähän tunnustelua taloyhtiön Facebook-tilillä, kirjastohuoneen varauksen ja kevyttä tiedottamista. Kun rahaa ei käytetty, touhu oli simppeliä. Tavaraa sai viedä ja ottaa vapaasti. Viikonlopun päätteeksi kukin kävi hakemassa pois ne omansa, jotka eivät olleet löytäneet uutta kotia.

Samaa formaattia lähdettiin toteuttamaan tälläkin kertaa. Nyt sunnuntai-iltana uusi raastin kainalossa voin todeta: jippii! Hienosti liikkui tavara ja hienosti kohtasivat ihmiset kirjastohuoneessa! Jutustelua esiintyi… Olen tällä hetkellä melko innoissani. Niin usein tuntuu siltä, ettei voi tai jaksa vaikuttaa asioihin. Mutta jos sysää hankalat fiilikset ja pessimismin ongelmajäteosastolle ja lähtee vain tekemään, voi yllättyä iloisesti. Kuuluttelin äsken Fb:ssä muitakin ideoita kirjastohuonetempauksiksi. Ties miten vilkkaan kansalaistorin vielä saamme aikaiseksi.

Ai niin, kierrätys poiki yhteisöllisyyden lisäksi muutakin hyvinvointiasiaa. Adoptoin raastimen kaveriksi myös raakaravintokirjan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *